No nyt on pakko myöntää, että koin heikon hetken tuossa eilen, ja aloin luulottelemaan itselleni että kaipaan parisuhdetta. Sitä toista puoliskoa, jonka kanssa voisi käydä koiran kanssa lenkillä, ettei tarvisi yksin tuolle karvakaverille pulista. Tehdä ruokaa, ettei aina jäisi kattilan pohjalle sapuskaa, kuin olisin ruokaa tehdessäni kuvitellut olevani pieni kylä. Istua katsomassa elokuvaa, jotta olisi joku kenelle kitistä leffan epäkohdista sen sijaan että puhisen turhautuneena yksikseni kun ananas saa aikaan ydinräjähdyksen kun sen heittää vihollista kohti.
Onneki tänään, kaiken tuon pohdinnan jälkeen tulin järkiini ja koin taas herätyksen…..
Ensinnäkin. Lenkille voi kutsua ystävän, ainakin satunnaisesti varmasti seuraa löytyy. Ja toisinaan on mukava jalotella ihan vaan keskenään kirpeessä iltailmassa. Vaikka teenkin ruokaa kuin kuvittelisin olevani 300 kiloinen pohjaton kaivo, niin mukavampi sillä on sitten hemmotella vaikka vanhempia seuraavana päivänä kylään mennessä, kuin että tarvisi jakaa vaikkapa lihapata jonkun kanssa heti. Voihan olla että päivän kuluessa nälkä yllättää yhä uudestaan, ja silloin ei ainakaan tarvitse miettiä vieläkö pataa on, vai onko joku jo hotkaissut sen parempiin mahoihin.
Mitä siihen leffaseuraan tulee, pätee kaverisääntö myös tähän dilemmaan. Ja saisi olla melko pitkäpinnainen kolmijalkainen joka illasta toiseen jaksaisi katsella mun kanssa leffoja. Mä kun spottaan heti kaikki epäkohdat ja tuhisen ja puhisen niistä, eli toisinsanoen oon erittäin raivostuttavaa leffaseuraa. Kerran tai pari vielä menee huumorilla, mutta varmasti kumppani jossain kohtaa kyllästyisi mun pakkomielteeseeni haukkua likipitäen kaikki leffat kuin paraskin kriitikko, joten lopputulos olisi, että riitaahan siitä pidemmän päälle vain tulisi.
Näin siis pohdein ja selvitin itselleni miksi parisuhde ei omassa elämässä ole pop!
Miksi laittaa itsensä tietentahtoin tilanteeseen, jossa täytyy kunnioittaa toisen mielipiteitä ja rajoja, kun yksikseen saa tehdä, mennä ja olla miten haluaa ja missä haluaa. Ei tarvitse kiukutella wc-pytyn kannen oletusasennosta, se on siinä asennossa mihin minä sen jätän, thats that. Jos koen tarvetta kiukutella siitä, saan kyllä itseni melko äkkiä rauhoittumaan kun selitän itselleni että näin tämä nyt menee, mitäs jätit kannen alas tahi ylös, miten vain.
Osaan käyttää työkaluja ja vaihtaa itse lampun kattoon. En halua miehen egoa pönkittääkseni esittää repsukkaa joka ei kykene hoitamaan vinksottavia kaapinovia tai palaneita lamppuja kuntoon.
Ja mitä jos muuntautuisin tällaiseksi onnettomaksi bimboksi joka ei osaa saunaa laittaa lämpeämään, mitäs sitten kun mies yhtäkkiä lähteekin lätkimään jonkun vielä bimbomman otuksen kanssa, mites sitten suu pannaan…. Sitten pitäisi jo alkaa niiksi onnettomiksi raukoiksi jotka pisimmillään ovat vailla parisuhdetta kaksi viikkoa kerrallaan, ja sekin on jo liikaa.
Sinkkuus kunniaan!!! I LOVE IT!!!! <3 <3 <3 <3 <3 <3
Toiset on luotu parisuhteilemaan, toiset rakastamaan sinkkuuttaan!
Tos, teeks, hei!
Parisuhteet! Mikä hitto niissä on ku on tai ei, ni aina on joku huonosti!
Itse henk.koht en haikaile parisuhdetta enkä tosiaan edes halua sellaista. Itselläni on pitkä parisuhde ja kihlat takana, ja erosta tulee kolme vuotta kohta.
Huolimatta siitä etten itse ole parisuhteessa, ja korostan etten sellaista haluakkaan, niin tuntuu että joudun silti tahtomattani olemaan mukana yhdessä jos toisessakin sellaisessa, sillä ystävät ja tutut pitävät huolen siitä että saan muistutuksia siitä millaisia ongelmia suhteissa on ja tulee olemaan ja kuvitellaan olevan ja ja ja… eikä se tunnu sinkuillakaan sen helpompaa olevan ku hakemalla haetaan ja väkisin itketään sen parisuhteen perään!
Mutta, mennääs varsinaiseen purnaukseen.
Ihmiset jotka ovat sinkkuja, mutta toivoisivat olevansa parisuhteessa:
”Mä oon nii yksinäinen! Kuin hienoo olis ku vois vaan olla kotona jonku ihanan hunksin/huippumallin kans ja käpertyy sohvalle kattoon elokuvaa ja olla lässytilää ja lyssytilyy!!”
No olis joo tosi hienoo, mutta siinä on vaa se ongelma ettei nää jutut taida mennä ihan niinku elokuvissa! (ks. tosielämän hollywood!) Minkä ihmeen takia sitä parisuhdetta tarvii romantisoida väkisin, ei siinä mitään jos haluaa parisuhteen ja sen herra/rouva oikean ja ne pakolliset 1,7 kakaraa ja seittemän koiraa, ison omakotitalon ja kodinhoitajan! Mutta mitä helvettiä sitä tarvii kuvitella että se elämä olisi yhtään sen enempää ruusuilla tanssimista kaksin kuin yksin! Jos jotain, niin vaikeammaksi menee kun tarvii sovittaa yhteen kaksi, yleensä paljon toisistaan eroavaa elämäntyyliä, jossa usein nainen romantisoi ja odottaa jakamatonta huomiota, kun mies on tyytyväinen siihen että ruoka on pöydässä ja x-box valmiina pelattavaksi!
”Muttaku mä haluuuuuun!!! Ihan sama oikeestaan ketä mut huolii, ku haluun vaan rakastaa ja olla rakastettu!”
Nii justiinsa. Näinhän se rakastaa ja olla rakastettu systeemi toimiiki. Ensimmäinen hunsvotti rengastukseen vaan ku suostuu hiukankin päin katsomaan. Mikä ihme saa ihmiset tyytymään johonkin, mikä ei sitten yhtään sovi. Tämä sitten huomataan siinä kohtaa kun ollaan jo sitouduttu ja hankittu se talo ja kakarat ja ja ja….. Sitten alkaa se itku ja parku!
Ihmiset jotka ovat parisuhteessa, eivätkä sitten olekkaan tyytyväisiä:
”Toi vaan pelaa ja on keskenään! Se ei yhtään huomio mua! Se ei siivoo eikä tee mun kanssa mitään! Se vihaa mua ja mä vihaan sitä! Mikään ei oo hyvin!”
No juu-u, ja tämä tuli siis yllätyksenä?? Siis miten se voi tulla, kun ensin siitä haaveillaan ja maalataan sellainen yltiöromanttinen kaksituntinen leffa että huhhuh, kun hampaatkin tippuu siitä siirapin määrästä! Ei kenellekkään tuu siinä kohtaa mieleen että leffatkaan harvemmin kertoo mitä tapahtuu tekstin ”The End” jälkeen! Ei se elämä jää junnaamaan siihen ikuinen onni kohtaan! Onko se sitten ihme ettei homma pelaakkaan ihan sillälailla vettä vaan, kannattaako sitä parisuhdetta hauduttaa siellä ruusunnuppujen ja vaalenpunasten unelmien seassa?! Miksi, siis MIKSI ihmiset eivät osaa olla realistisia!?
Ja mikä ihme siinä on että niistä parisuhteen ongelmista täytyy porata ystäville, mutta sille omalle kumppanille ei sanota halaistua sanaa?! Hei ihmiset, kommunikoikaa!!!!
En sano etteikö ystäville voisi ja kuuluisikin puhua, mahdollistaahan se paljon uusia näkökulmia ja mielipiteitä, mutta eikös pääasia olisi kuitenkin saada se parisuhteessa vallitseva ongelma pois ja hoidettua, kun vaan natkuttaa siitä ihmisille jotka asialle eivät mitään voi, ja todellisuudessa ovat harvemmin edes niin kovin kiinnotuneita miten teillä menee siellä makuuhuoneessa, sohvalla, ulkona tai ryypiskelemässä!
Kun se kumppani on sitten vihdoin löydetty, alkuhuuma ja eläimellinen seksi hoidettu pois alta, alkaa arki, ja siiiiiitäkös se riemu sitten vasta repeääkin!
Itse olen NIIN kyllästynyt siihen ainaiseen nutkuttamiseen siitä parisuhteesta! Joko sitä halutaan ja odotetaan kuin perjantaita tai keltaista täysikuuta, vaihtoehtoisesti siitä kitistään ja porataan ja ihmetellään kun tuntuu ettei mikään menekkään niinkuin almanakkaan oli kirjoitettu, ettei se pikku-Liisa tai -Kalle olekkaan syntyt silloin 5.3.12 niinkuin 10-vuotis päivänäsi suunnittelit.
SITTEN NE EXÄT NE EXÄT!!!
”Se pilas mun elämäni, mä en tajuuuuu miten mä saatoin ikinä välittää siitä, mä en ikinä, ikinä enää halua nähäkkään sitä, mut paukutin menemään kuitenki sen kanssa tossa viimeyönä!”
Hei! Sitte päätöksiä ihmiset! Kuinka usein sitä saakaan kuulla sitä kuuluisaa ruikutusta että ei voisi ikinä enää kuvitella olevansa exänsä kanssa, mutta sitten kuitenkin ensimmäisen tilaisuuden tullen hypätään samaan punkkaan. Itse en nää mitään pahaa tai väärää exäseksissä, mutta jos sitä harrastaa, tarviiko siitä itkeä ja rutista joka kerta tapahtuman jälkeen?! Jos se on niin kivuliasta sitä exää nähdä tai paneskella, LOPETA SE! Äläkä jälkeenpäin rasita ystäviäsi turhanpäiväisellä ruikutuksella ja sydänsuruilla jotaka olet itse aiheuttanut!
Toinen asia, jos olet ollut pitkään ihmisen kanssa, ja ero sitten tulee kaikista niistä ruusun terälehdistä riippumatta, miksi *#@!!#* sitä tarvii alkaa sitten eron jälkeen uhoamaan sitä miten vastenmielinen ja kamala ihminen se exä olikaan ettei voi ymmärtää miksi oli sellaisen ihmisen kanssa! On tosi että pitkissä suhteissa ihmisistä saattaa kuoriutua jotain ihan muuta kuin alunperin toisesta kuvitteli, mutta hei camoon!!!!!! Eikö sitä voi myöntää että ”hei, ihastuin, seurustelin, todettiin että ei ollakkaan sellaisia ihmisiä kuin kuviteltiin, erottiin, thats it!” Miksi ei voi muistaa sitä että noh, sitä sitten ihastuttiin, eikä alkaa ulvomaan että ”en mä oikeesti….” HUOH!
Myönnettäköön nyt tässä kohtaa, että itsekkin sorruin tällaiseen parisuhdeparkumiseen sellaisessa ollessani, rasitin ystäviäni asioilla joille he eivät voineet tehdä mitään, ja joihin vain minulla ja silloisella kumppanillani olisi ollut valta vaikuttaa. Mutta nyt kun ei ole sitä suhdetta, niin jotain pitää parkua, ja nyt valitsin kohteekseni tämän iänikuisen kiistan kukkastenrepimisestä. (tällä viittaan kaikille tuttuun päivänkakkara ajanvietteeseen rakastaa-eirakasta!) Ja jos tuleviasuudessa vielä joskus parisuhteeseen eksyn (epätodennäköistä tosin), niin luultavasti tulen itse jälleen toteuttamaan juurikin tällaista käytöstä josta nyt koen suunnatonta turhautumista. Mutta yritän parantaa tapani tulevaisuudessa ja olla purnaamatta jos sattuu sellainen tilanne kohdalle että löydän itseni asumasta saman katon alta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
Itse nautin sinkkuudesta! Saan olla, mennä ja tehdä oman mieleni mukaan. Siksikin on niin vaikea käsittää henk.koht sitä jatkuvaa nurinaa siitä kun jollakulla nyt ei ole sitä prinssi rohkeaa siellä sohvan nurkassa kyhnytettävänä. Haaveilkaa ihmiset, mistä sitten ikinä, sinkkuudesta, parisuhteesta tai vaikka napanöyhtästä mun puolestani, mutta miksi, miksi, MIKSI, oi miksi sitä parisuhdenarinaa pitää harjoittaa, elämäntilanteesta ja siviilisäädystä riippumatta.
En minä sitä sano… Niinkuin todettu, suhteessa oleville ihmisille on ihan hyväksikin tosinaan saada ulkopuolistakin näkökulmaa asioihin ja ajtuksiin kumppanista, KUNHAN SE KOMMUNIKOINTI PELAA MYÖS SIELLÄ SUHTEEN SISÄLLÄ!
Ja tottakai sydäntään saa purkaa myös kaipuustaan siihen omaan halipupuseensa, mutta kunhan sitä ei tarvitsisi tuoda esille lähes joka päivä jostain suunnalta niin hyvä olisi ainakin omasta puolestani.
Pehmennän nyt vielä sen verran, että onneksi on varmasti olemassa myös niitä ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä omaan parisuhdestatukseensa, kumppaniinsa, tai itsekseen olemiseensa. Mutta ihmiset rakkaat! Valitkaa tarkkaan! Muuten joutuvat ne ihmiset väkisin vedetyksi mukaan sinun suhteisiisi jotka eivät halua minkäänlaisia romanttissävytteisiä suhteita!
Yhteenvetona : Life is a bitch, deal with it!
Kiitos, anteeksi ja näkemiin! Seuraaviin purnauksiin.
Avainsanat: exä, parisuhde, sinkku
Yhdenillan jutut! Upea keksintö!
Mutta… jälleen löytyy se mutta.
Miksi ihmeessä yhdenillanjutut on edelleen joku tabu, varsinkin mitä tulee naisiin? Siis kyllä naiset keskenään voivat keskustella siitä mitä ovat tehneet ja kenen kanssa, missä ja milloin. Mutta auta armias jos menet miehelle puhumaan omista seksuaalisista kokemuksistasi naisena.
Heti leimataan kevytkenkäiseksi täystuhoksi joka on valmis menemään minkätahansa parisuhteen- ja perheenrikkojaksi! Miehille toki yhdenillanjutut ovat sallittuja, jopa suotavia, mitä enemmän olet kaatanut kanoja sänkyysi, sen äijempi olet! Miksi ihmeessä homma ei mene niinkin päin että mitä enemmän kukkoja (huom. englanninna) olet kaatanut sänkyysi, sitä kovempi ämmä olet??
Myönnettäköön, en itsekkään arvosta sitä jos mikä vain kelpaa, eikä mitään tasoa tai taitoa vaadita, mutta hei! Itse kohta kolme vuotta sinkkuna olleena, olisiko pitänyt eron jälkeen lyödä siveysvyö lanteille ja heittää avain kiveen sidottuna valtamereen?!
Tietysti tässä asiassa itselläkin on hieman muttia. Esim en valitettavasti osaa arvostaa niitä miehiä tai naisia jotka tasosta riippumatta kiikuttavat luuskan kuin luuskan kämpälleen ja platkuttavat kusivehkeitä yhteen illasta toiseen eri naisen tai miehen kanssa. Mutta toisaalta. Jos löytyy taso, jos löytyy molemmilta osapuolilta halua ja yhteisymmärrystä illan kulusta, niin mikäs siinä, toimii! Ja mitä tulee siihen kysymykseen että naiset alkavat heti seksin jäkeen haaveilemaan parisuhteesta kyseiseen mulkvistin kanssa, noh… kannattaa varmaan vähän katsoa tosiaan sitä millaisen eukon sieltä baarista mukaansa kelpuuttaa, tai mistä nyt ikinä sitten. Kyllä ne miehetkin osaavat takertua. Tämä nyt melko irrallisena, mutta itselle huomionarvoisena kommenttina pohdinnan väliin. Flow-tila paras tila!
Näitä pohdintoja löytyy sata- , jopa tuhatpäin, mutta kun kerran itsekkin tätä asiaa pyörittelen, niin eiköhän sekaan vielä yksi kirjoitus mahdu.
Onko siis oikein että nainen on edelleen huora siinä missä mies on äijä? Kaikki tuntuvat aina yhtyvän tähän kysymykseen ja pohtivat etteivät ainakaan itse katso asiaa näin. Todellisuus vain valitettavasti on karusti toinen. Usein ihmiset vaahtoavat huulet ruvella asioitten puolesta jota eivät ole kunnolla edes pohtineet. Enkä väitä että itse olisin absoluuttisesti oikeassa, aina voi pohtia vähän lisää, mutta minkä ihmeen takia ihmiset väittävät olevansa jotakin mieltä, mutta kun tilanne tulee omalle kohdalle, vaahdotaankin jo jotain ihan muuta, eikä pystytä perustelemaan omaa kantaansa.
Konkreettinen, lähestulkoon jokapäiväinen ja hyvä esimerkki tähän on esim. homo-keskustelut. Ensin ihmiset tyrmäävät ja ovat melkein valmiita kolkkaamaan jos joku uskaltautuu väittämään homoutta epänormaaliksi (huom, en nyt väitä tässä itse niin!), ja vaahtoavat siitä miten homoilla on täysi oikeus olla sitä mitä ovat ja harrastaa seksiä kenen kanssa halauvat, homot on hieno juttu ja niitä vain pitää olla! Mutta kun kadulla vastaan kävelee hieman massasta eroava henkilö, niin eikös nämä homojen oikeuksista vaahtoavat räpätit ole ensimmäisenä toteamassa ”Toi on ihan selkeesti homo, on se, vittu mitä touhuu, vois pukeutuu niinku muutki, ei tollai saa pukeutuu!” Nii siis koittakaas nyt päättää, jos kerran ne ovat just nii hieno juttu, niin mitä kitiset?! Sama ajatusmalli pätee niin moniin muihinkin asioihin, ja valitettavasti myös näihin naisten yhdenillanjuttuihin. Soveltakaa esimerkkiä itse niin huomaatte!
Sitäpaitsi, kohentaahan seksi tunnetusti monia elämän osa-alueita. Että mitä haittaa niistä yhdenillan jutuista on muka naisille tai miehillekkään, paitsi tietysti vastuuttomasti hankittu kiinalainen hyppykuppa ja kahdeksisensataa muuta mukavaa, koska 1. siitä saa hyvän fiiliksen ja pönkitettyä omaa itsetuntoaan, 2. vapautat endorfiineja jotka lisäävät seuraavaan päivään puhtia ja krapula on helpompi sietää, 3. jos et mitään muuta, niin pääsetpähän kartoittamaan omaa kokemuskarttaasi!
Ja eikös näistä yhdenillanjutuista saa aika hauskoja tarinoitakin aikaiseksi!? Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on saanut nauraa käden mahan päällä ristissä pienessä sikiöasennossa lattialla kuunneltuaan miten jonkun baari-illan poka onkin osoittautunut varsinaiseksi huumoripakkaukseksi, useimiten kylläkin tahtomattaan.
Ja tässä ”vapaassa” yhteiskunnassa, eikös ihmisellä muka ole oikeus hölmöillä?! Niin naisella kuin miehelläkin. Minkä ihmeen takia, kun tulee puhe hauskanpidosta, kysymys kulminoituu siihen onko tekijä mies vai nainen? Ja mistä ne miehet löytäisivät niitä yhdenillan juttujaan jossei niitä naisia olisi jotka myöskin niistä nauttivat? Ei se aina välttämättä mene niin päin että mies käyttää naista hyväksi. Itse voin ainaki vailla omantunnon pistoksia nostaa käteni pystyyn sen asian saralla että olen surutta käyttänyt miehiä hyväkseni omien tarpeitteni tyydytykseen!
Siis tämä mies vs. nainen kysymyshän koskee moniakin asioita joita itse voisin pitää hauskoina juttuina. Meneppäs nyt sitten naisena ja töräytäppä mahtipieru siinä kesken keskustelun , totea että ohhoh, kiljut ne siellä pöhisee! Saatko naurut? No et kyllä saa! Korkeintaan hämmentyneitä, nolostuneita ja myötähäpeää muistuttavia katseita. Mene ja tee sama kolmella jalalla varustettuna, olet illan hauskin ja ehdoitta kovin jannu! Hei mitä ihmettä!? Mikeis pieruhuumori ja yhdenillanjutut voisi olla yhtälailla naisten juttu?
On se ihme että naisen kuuluu edelleen olla siveellinen, hienostunut, umpiperseinen- ja haarainen otus, jonka samaan aikaan pitäisi olla kuitenkin hauska, raisu, humoristinen ja antautuvainen….
Jälleen. Tos, teeks ja moiks! 
Avainsanat: miehet, naiset, yhdenillanjuttu
Kuvittele:
Kello naksahtaa 15.00, tiedät että kotimatka alkaa. Hyppäät iloisena autoon, starttaat, olet juuri kääntämässä autosi valtatielle ja valmistaudut kärräämään kotiin. Sillon… *pläts*, ensimmäinen yksinäinen vesipisara löytää tiensä tuulilasillesi, sillon tiedät…. nyt menee hermot!!!!
Samalla hetkellä kun ensimmäiset pisarat iskeytyvät maankamaralle, ryömivät kaikki nuo ah, niin ihanat sadeteiden sankarit kivenkoloistaan nussuttelemaan eteesi! Nopeusrajoitus 100, mutta… itse pääset tällaisen ritarin avustukselle eteenpäin huimat 60km/h. Tuulilasinpyyhinten hitainkaan nopeus ei ole tarpeellinen, vaan edessäsi pöliseva uudenkarhea mersu käyttäytyy kuin vettä tulisi esterin perseestä ja päälle kaadettaisiin saavilla!
OIH! Ohitusmahdollisuus nostaa päätään, huomaat ettei vastaantulevia autoja tulossa. Valmistaudut, lyöt nelosen silmään ja alat painamaan kaasua, viimeinen vastaantuleva auto matelee ohitse, NYT! Vilkku päälle ja siinä vaiheessa tajuat! Edellä kärräävä ritarillinen sadekelien kunkku alkaa varovaisella tyylillään ohjaamaan vagoniaan keskelle tietä, siis aivan keskelle! Ohitusyritykseesi tämä upea otus edelläsi ei reagoi mitenkään muuten. Monta kertaa olen kuvitellut sen voitonriemuisen hihityksen joka kuuluu siitä uudesta automaatti audista tai mersusta edellä!
NONYT! Ohituskaista! Alat jo juhlimaan tilannetta ja hurmion hetket nostavat päätään! Jälleen, nelonen laatikkoon check, kaasu check, adneraliiniryöppy check…. Än, yy, tee NYT! … Pääset rinnalle, olet jo aivan varma voitosta, sitten…WHAT THE FUCK!!?? Tässä vaiheessa kuin ihmeen kaupalla tämä sadeteiden kruunaamaton kuningas yhtäkkisesti diskoveeraa kaasun autostaan ja kokeilee mitä tapahtuu kun siitä painaa jalalla kas tuosta! Ennen kuin ehdit tajuta, on tämä automaatti turbodiesel jo kauakana taivaanrannassa! Noh, et voi muutakuin huokaista helpotuksesta, nyt pääsen sentään ajamaan EDES nopeusrajoitusten mukaan. Ohituskaista päättyy, näet jarruvalot, alat huutamaan ja hakkaamaan päätäsi rattiin! Taas mennään!
Jos kuitenkin jossakin hämmentävässä sekavassa tilassa onnistut ohittamaan tämän sadekelien ritarin, odotappa vain, mitä edessä siintääkään! Sehän se on, sadeteiden ritaritar!! Aino ajatus: örhagdahgöahöfhuöwe tilt tilt tilt, error, system shutdown!!!!!
Kiitos anteeksi ja näkemisiin!
Pahoittelen pitkää väliä kirjoituksissa, hukkasin vahingossa salasanani, joten eipä ole ollut asiaa tänne tulla kirjoittelemaan siis. 
Mutta… Tässä tiistai-iltana sohvalla kölliessäni pukkaa taas kaikenmaailman ideaa ilmoille.
Vaihteeksi aiheena…. tititidiididii…. Miehet! Parisuhde! Naiset!
Tälläerää tosin keskityn enemmän naisten ongelmiin. Ja näin itse naisena uskon tietäväni mistä puhun. En tiedä, saa kommentoida ja täydentää aihetta.
Oottekos koskaan baarissa ollessanne katselleet ympärillenne ja todenneet, “voi luoja!!”. Minä olen, aina ja joka kerta. Onneksi olen itse niin täydellinen paketti etten koskaan hölmöile tai muuten anna olemuksellani naurettavaa kuvaa (kröhm… aina! ).
Siis ihan ensinnäkin. Pukeutuminen:
1. Miten pukeutua Baariin?
Mene vaatekaapille. Etsi ne kaikkein pienimmän nirunarustringit ja vedä jalkaan. HUOM! Vedäthän tässä kohtaa jo ne aivan tappiin asti, niin että ne ulottuvat puoleen selkään, muuten tämä ei toimi!
Tämän toimenpiteen jälkeen, haehan kaapista ne kolme numeroa liian pienet bush-upit joilla saat rintavarustuksesi näyttämään siltä että omaat kaksosten sijaan neloset! Muistathan sitten asetella tissisi niin että puolet nännipihoista on liivien yläpuolella.
Nyt, ne vaatteet. Etsi siis se kaikkein syvimpään uuretulla kaula-aukolla varustettu mahdollisimman kireä ja epämukava toppi, joka ei peitä neljää tissiäsi! Etsi paidalle kaveriksi vesirajahame, niin että kuitenkin pakaroistasi jää n. 3senttiä näkyviin, vaikket pyllistäisikään. Näin varmistat että kun pyllistät, nirunarusi näkyvät kokonaan. Onhan seksikkyys nyt pop!
Heeei! Mikä meni vikaan??!! Näihin tapauksiin törmää noin 750 kertaa baari-illan aikana, vaikka baarissa olisi vain 600 ihmistä! Naiset rakkaat! Tämä ei ole seksikästä, vaan ällöttävää ja huutaa sanomaa: “minulla on huono itsetunto ja annan kenelle vain sankarille joka tulee sanomaan minulle että olen hot!” Hei ei näin! Miehet kyllä tunnistaa tämän tyypin, haistavat jopa, sillä se itseinho jota tämän pukeutumistyypin edustajat omaavat, löyhkää jopa heteronaisen sieraimiin vahvemmin kuin vanha viina ja valkosipuli!
Jokainen toki pukeutukoon niihin retkuihin missä viihtyy, en sano että kaikki jotka pukeutuvat kuin kahden dollarin puskapano, olisivat sellaista.
2. Miten mies isketään?
No jos nyt pysytellään siinä baarimaisemassa niin…. Muista ensin koko ilta murjottaa jossain baarin pimeimmässä kolkassa ja itke ystäväsi olkaa vasten, miksei miehet kiinnitä sinuun mitään huomiota. Kun liikut esim. vessaan tai baaritiskille, muista näyttää mahdollisimman hapanta tai omahyväistä naamaa! Trust me, kyllä on ihme jossei miehet jonota tarjoamaan drinksua.
Kun alat olemaan vähän itsevarmempi alkoholin vaikutuksen siivittämänä. Mene toki ystäväsi kanssa tanssilattialle ja ala vetkuttamaan persettäsi edestakaisin väärässä rytmissä, muistathan välillä lääppiä tissejäsi ja hiuksiasi. Tämä kun on niin kovin vastustamatonta. (hei ei ole!) Tällä tyylillä saat melko varmasti jonkun takiaisen takapuoleesi kiinni,tämä persefetissin omaava uroo on varmasti se elämäsi pirnssi uljas jonka kanssa vietät elämäsi onnellisesti loppuun asti!hmm….
(tästä tulikin mieleeni, miksi ihmeessä nykyisin baareissa soivassa järjettömässä jumputusmusiikissa täytyy olla aina se hidas kohta missä naiset voivat diskoveerata tissinsä, perseenä ja hiuksensa uudelleen ja lääppiä ja hinkata itseään niinkuin harrastaisivat itsetyydytystä keskellä tanssilattiaa kaiken kansan katseltavana… -.- mutta tästä toisella erää!)
Illan edetessä, jos nyt olet sattunut jollain ilveellä saamaan pöytääsi miehen joka jaksaa kuunnella sinua hetken oikeasti, ilman että syö kaulaasi ja tissivakoasi ja kaivelee persettäsi taukoamatta, muistathan alkaa pillittämään exäsi perään, josta olit NIIN vakuuttunut että hän oli SE OIKEA! Levittele maskarasi ja luomivärisi pitkin naamaasi ja lääpi kyynelten ja meikin sekaisilla räpylöilläsi miehen naamaa. Kun olet itkenyt itsesi hysteeriseksi, muista tunnusta ikuinen rakkautesi HETI, ettei vain unohdu! Toimii!
Jos jotain syystä kuitenkin vaikutat edelleen niin epätoivoiselta että mies päättää lähteä säälistä laittelemaan kusivehkeitä yhteen, muista pyytää puhelinnumero ja tarkistaa sen paikkansapitävyys. Näin varmistat että voit seuraavana aamuna soittaa (ei hetkinen, tämähän olisi ihan liian aikuismaista, korjaan, tekstata) miehen perään miten mukavaa ja ihanaa sinulla oli ja miten huomaavainen mies oli kun piti sinusta huolen. Kun vastausta ei kuulu, voit alkaa pommittamaan suosituilla lauseilla kuten “mikä sun on? ootko jostain vihanen? miks et vastaa? teinkö jotain väärin? hei vastaa nyt koska mä oikeesti rakastan sua?”…. Just…. Kyllä se mies sieltä varmasti vastaa kun tarpeeksi monta kertaa olet kirjoittanut viestin “mikset vastaa??”….
Hei nyt ei jaksa kirjoittaa enempää, palataan aiheeseen ensi kerralla, jatkan silloin aiheesta “miten naisen kannattaa käyttäytyä jos haluaa vaikutta täydeltä tyrkyltä!”….
Tos, anteeks ja heihei!
Elokuvaversio:
Olette viiden tähden ravintolassa einehtimässä, tunnelma on upea, viulunsoittaja vieressänne vinguttaa hempeitä sulosäveliä korviinne. Mies on niin korviaan myöten ihastunut ja hämmästelee kuinka kaunis taas oletkaan. Puhutte mielenkiintoisista asioista, ja kun jälkiruoka saapuu, on liekitetyssä vanukkaassasi kaunis, valkokultainen, seitsemällä aidolla timantilla varustettu kihlasormus piilotettuna. Kaikki on ihanaa ja täydellistä. Täydelliset kihlat. Ah.
Tosielämän versio:
Olette kotona, on niin kuuma että meikit valuu pitkin poskia, vaatteet liimautuu ihoon, äijä röhnöttää sohvalla kauhtuneissa kalsareissa ja tokaisee, “ämmä hei, laitas perunat kiehuun, ja voisit joskus laittaa jotain nättiä päälles, että sais toi omaki pikkuveikka jotain toimintaa!”. Toimitettuasi uudet perunat ja sillipurkin pöytään, kampeaa rasvakasa itsensä sohvalta uljaasti urahtaen ja löntystää kalsarit jalassaan ruokapöydän ääreen ja alkaa mättää perunaa lautaselle niin, että hyvässä lykyssä sinulle jää kaksi kääpiöperunaa kattilan pohjalle. Kun tokaiset ettet tällä kertaa haluakkaan silliä perunoitten kanssa, äijä huutaa kiukkuisena “Ja nyt ämmä jumalauta lado sitä silliä lautasellesi!”. Olet hämmästynyt tällaisesta huomiosta ja otat sillipurkin. Alat sitten hienostuneesti nostella sillejä perunoitten päälle, kun äijä tarttuu purkkiin ja kippaa koko sisällön lautasellesi. Sieltä sitten sillimehun ja sipulisilpun seasta kilahtaa lautasellesi rinkula jota koristaa piiiienen pieni lasihelmi. Pujota nyt sellainen sillinhajuinen rumilus sormeesi ja ole onnellinen. Kihlat sillipurkissa, ah tätä löyhkää.
Elokuvaversio:
Köyhä opiskelijapoika on niin ihastunut sinuun,että vuokraa kokonaisen huvipuiston vain teitä varten. Hän vie sinut maailmanpyörään, hän on myös maksanut huvipuiston työntekijälle ( jota ei tietenkään näy koko aikana missään, sillä hän osaa hienostuneesti piiloutua varjoihin, ettei vain pilaisi täydellistä iltaanne) , jotta hän pysäyttää maailmanpyörän korkeimmalla kohdalla. Mies ottaa sinut kainaloonsa, katsoo sinua syvälle silmiin ja kertoo kuinka ihana, täydellinen ja upea sinä olet. Istutte sylikkäin aution huvipuiston maailmanpyörässä, ja yhtäkkiä taivaalle puhkeaa vuosisadan ilotulitus, jonka niinikään opiskelijapoika on järjestänyt. Katselette ilotulitusta onnenhuumassa ja keskustelette syvällisiä ja merkityksellisiä asioita.
Tosielämän versio:
Sydänkäpysesi herää aamulla hirveässä jysärissä ja kaikki on huonosti. Hän käskee sinut autoon (tietenkin ratin taakse) ja haluaa viedä sinut johonkin “kivaan” paikkaan. Noh, kultasi vie sinut tupaten täyteen ängettyyn Linnanmäkeen, tarkotus olisi mennä sinne maailmanpyörään, mutta se on epäkunnossa. Tottakai kumppanisi saa hirveän raivarin, ja saat hävetä silmät päästäsi kun hän huutaa saada paikan pääjehun paikalle. Saat kuitenkin tilanteen rauhoittumaan ja murusesi vie sinut sitten space shottiin, pääseehän silläkin korkealle. Seisotte jonossa kolme tuntia että pääsette edes lähelle laitetta. Ainoat vilkaisut saat murultasi kun hän tuimasti mulkoilee sinua kun tulit väliin maailmanpyöräasiassa, vaikka hän olisi hyvin hoitanut tilanteen itsekkin, tai kun hän jää suu auki, kuola leukaa valuen haaveilemaan jostakin pornotähdestä ja on vahingossa suunnannut tyhjään tuijottavat silmänsä sinun suuntaasi. Kun vihdoin pääsette laitteeseen, yritä siinä nyt sitten olla romanttinen kun huipulla ollaan n. kolme sekuntia, vierustoverisi huutaa/kirkuu/oksentaa kuin viimeistä päivää ja miehesi on hurmiossa koska hänellä on niin mukavaa. Tämän ikimuistoisen reissun jälkeen ei tarvikkaan odottaa reissuja enää mihinkään. Jos yritätkin huomauttaa että olisi kiva mennä johonkin romanttiselle lomalle, sydänkäpysesi alkaa raivoamaan, “Juurihan mä sut vein! Sä oot kans kiittämätön!!! Ei siitä oo ku seitsemän vuotta ja nyt jo tarvis TAAS sun kans lähtee johonki!! En varmaa mee, jos vien sut, ni tarvis taas ja taas!!”
Elokuvaversio:
Alatte riitelemään asioista, molemmat ovat vihaisia, mutta osaavat käyttäytyä hillitysti ja reilusti toisaan kohtaan. Kun riita kohtaa kliimaksin, takertuvat molemmat riitelijät toisiinsa, alkavat jakaa intohimoisia suudelmia ja repimään vaatteita pois toistensa päältä. Aamulla kun herätään, höngitään jo mintun raikkaalla hengityksellä rakkauden tunnustuksia toistensa korvaan ja eilisillan riita on jo täysin unohtunut.
Tosielämän versio:
Ensinnäkin, koko suhde on pelkkää riitelyä. Muttakun saadaan aikaan oikein megafaitti, se on mennään eikä meinata. Lautaset ja loukkaukset lentää, huuto on sallittuja desipelejä rikkova, poliisit ovat oven takana kysymässä onko kaikki hyvin. Tässä vaiheessa pari lyöttäytyy yhteen ja huutaa poliisille että painukaa nyt v*ttuun täältä meitä häiritsemästä, teillä ei oo mitään asiaa tänne! Yritäppä nyt sitten tällaisen riidan keskellä hypätä kumppanisi kaulaan ja alkaa kiihkeästi tunkemaan kieltäsi tämän kurkuun,samalla repien paitaa päältä. Turpaanhan siinä tulee kun toinen menettää viimeisetkin itsehillinnän rippeet huutaen suoraa huutoa “Mitä vi**ua!! Hulluko sää oot perkel**n ämmä!!” Kun vihdoin on nukkumaanmenoaika, voi olla varma että jompikumpi nukkuu sohvalla. Aamulla riita joko jatkuu, tai tunnelma on pakastin viileä. Vuosien jälkeenkin kissa nostetaan yhä uudestaan pöydälle, vaikka varsinaista riidan alkusyytä ei enää muistettaisikaan, mutta saapahan hyvä syyn aloittaa uusi riita. Siitä kuinka toinen on seinähullu ja yrittää syödä toisen riidan aikana ja repiä hyvän paidankin riekaleiksi. Selittelyt on turhia! Jos kuitenkin sattuu niin hassusti että pari saa aikaiseksi sovinnon siihen pisteeseen, että voidaan jakaa yhteinen vuode, yritäppä aamulla sitten puhua toiselle kasvot häneen päin, tai auta armias, yritäppä suudella. Saat kylmästi käden suusi eteen ja kehotuksen mennä pesemään hampaasi, aamuhengityksesi on hirvittävä.
Tässä muutama esimerkki tosielämän Hollywoodista. Kunhan taas pohdein syntyjä syviä.
Avainsanat: elokuva, tosielämä
(Aivan aluksi haluan tehdä selväki, koska olen uusi bloggaaja. Olen 22 vuotias nainen, sarkasmia on elämäni, huumori rakkauteni ja nautin siitä että saan ihmiset pöyristymäänkin toisinaan. Tämä teksi ei ole tarkoitettu järkyttämään! Kun olen tosissani,sen huomaa, joten kannattaa kaikki tekstini ottaa lähinnä sillä kuuluisalla huumorintajulla, vaikkain tiedän että se kuulostaa hullulta. Huumori, ja varsinkin sarkasmi kun on nykyään täysi tabu ja parhaassa tapauksessa rasistista ja vaarallista perheen nuorimmille.)
Joten… Aloitetaas!
Nyt miehet kannattaa lukea, koska voitte jopa oppia tästä jotain, ehkä vielä enemmän suosittelen tätä naisille, jotta saamme täydennettyä tätä listaa, jolloin miehillä on edes pieni mahdollisuus yltää tavoittelemallemme tasolla! Tietysti tässä tekstissä puhun vain omasta puolestani, mutta uskon että moni naine yhtyy näihin ajatuksiin.
Mietin usein että miksi minua ei ole vielä ketään mies pyyhkäissyt jaloiltani. Olen täysin hämmästynyt miksei kukaan vastaa vaatimatonta tasolistaani, siitä millainen miehen tulisi olla. Sisältyyhän siihen vain yksi tai kaksi vaatimusta, ja kaikki vaatimukset ovat omasta mielestäni täysin realistisissa rajoissa!
Ulkonäkriteereitä:
1. Pitää olla komea, babyfeissit ovat vain äidin helmoihin juoksevia raakileita joilla on edessään kova koulu.
2. Pituus on ehdoton plussa! Mitä sitä kääpiöllä tekisi. Ulottuvuus joka osa-alueella on ehdotonta. Jokainen nainen tahtoo jossain kohtaa tuntea olonsa prinsessaksi, ja mikä sen parempi kuin että mies joutuu kumartamaan sinulle suudellessaan sinua?! Lamppu pitää pystyä vaihtamaan matalammalta, jotta saan hyvän syyn laittaa sinut kiipeilemään penkeille, olenhan niin paljon lyhempi että sinulta se käy paljon helpommin!
3. Lihakset tulee olla kiinteät ja näkyvät. Narupojat eivät kykene suojelemaan minua kaikilta niiltä hunkseilta jotka tulevat alkuapinan voimin minua sinulta ryöstämään!!! (Haha, as if!)
4. Silmät. Ehdottoman tärkeä osa komeita, kulmikkaita kasvoja! (lue kohta 1) Niiden tulisi ehdottomasti olla ruskena, vihreän, jään-/syvänsinisen, harmaan, ja kaikkien muiden mahdollisten värien yhdistelmä! Sillä enhän voi etukäteen tietää minkä värisiä silmiä haluan aamulla katsoa. Mieti nyt itsekkin!
Tässä vain muutama tärkeimmistä ulkonäkökriteereistä. Lista on loputon ja alati muuttuva, niinkuin kuuluukin, eikö!
Luonnekriteereitä:
1. Miehen tulee olla herkkä, mutta samaan aikaan erittäin kovintyyppi. Osaat itkeä, kunhan et tee sitä koskaan kun en itse sitä halua! Kun alan vetistelemään elokuvan aikana, lue tunnetilani! Kun kysyn sinulta: “eikö ollutkin koskettavaa?”, vastaat sen mukaan mitä minä haluan oliko vaiko ei!
2. Muista olla aina romanttinen, mutta älä missään nimessä lässytä! Elokuvissa on ihanaa kun mies tulee ruusupuska kädessä hirveän riidan jälkeen ikkunasi alle laulamaan serenadia suunnattoman orkesterin kera, SE on romanttista. Jos sinä teet niin, se on hirveän noloa ja saat oloni tuntumaan vaivaantuneeksi! Eli siis suomeksi, tee, mutta älä missään nimessä tee!
3. Tajuathan itsekkin että nainen on jatkuvasti muuttuva ja tunnetiloiltaan ailahteleva olento. Muista aina olla kaikessa tunteessa mukana, kylmä ja lämmin. Ethän vain vahingossakaan sano ymmärtäväsi minua, vaikka vaadin ehdotonta ymmärrystä jokaiselle mielenoikulleni!
4. Pidäthän oman pääsi, mutta ÄLÄ IKINÄ SANO MIELIPIDETTÄSI! Saat vain ikiaikaisen riidan aikaiseksi! Kun kysyn sinulta mitä mieltä olet jostakin, älä missään nimessä mene sanomaan: “Olet kulta oikeassa, näin teemme!”. Se tuntuu minusta vain mielistelyltä ja erittäin imelältä lässytykseltä, et ole täysillä mukana MEILLE tärkeissä päätöksissä ja yrität vain luistaa omasta vastuustasi. Älä kuitenkaan ole niin tyhmä että sanoisit myöskään ” Olen täysin eri mieltä, minusta kannattaisi….”, saat aikaan vuosisadan riidan! Mitä mielessäsi oikein liikkuu kun alat inttämään vastaan! Ihan sama, miten vain, päätä sinä, tai en nyt tiedä, ovat myös vaarallisia vastausvaihtoehtoja! Siis kerro, ole erimieltä, mutta älä missään nimessä kerro tai ole erimieltä!
5. Ole herrasmies, mutta muista myös että sinun tulee olla paha poika! Lässykkä ei ole mikään mies!
Lista voisi taas jatkua ja jatkua…. ja jatkua! Mutta toivottavasti miehet nyt ymmärsitte jotakin tästä!
Muistakaa aina! NAINEN ON AINA OIKEASSA, JA NAISEN HALUT JA TUNNOT TULEVAT AINA EDELLE ELI EI!
On se ihme kun miehet elokuvissa ja tosimaailmassa eivät ollenkaan kohtaa!Aina saa miettiä että miksi miehet ovat niin vaikeita ja koskaan ei vastaan tule sellaista miestä joka vastaisi odotuksiani!
Minä henk.koht en ainakaan suostu tyytymään, vaan haluan vain parasta ja sitä mitä MINÄ haluan! Entäs sinä??!!
