Tällä kertaa vähän vakavammista aiheista….. Tässä käy auttamattakin toisinaan mielessä, että mikä ihme siinä on kun elämä tuntuu välillä osoittavan niin raakalaismaisia piirteitä ettei itsekkään haluaisi uskoa. Toisinaan omien tekojen seurauksena, toisinaan ulkoapäin lähtöisin. Miksi elämä tuntuu hajoavan pala palalta. Miten pienestä, toiveikkaasta ja iloisesta lapsesta voi kasvaa kyyninen, toivoton ja joskus jopa jo välinpitämätön …
Merkinnät RSS-syötteenä