Purnaus maailmalle

Uskonto, tuo ikuinen kiistakapula!

Pohdin usein uskontojen merkitystä, ihmiselle, yhteiskunnalle, maailmankaikkeudelle….

Aloitetaan nyt vaikkapa siitä, että itse katson olevani agnostikko. Tämä käsite tarkoittaa sitä, etten lähde myöntämään, enkä myöskään kiistämään jumaluuden olemassaoloa. En sano, onko jumala joku ihmisen muunnelma, hirviömäinen monikätinen epämuodostuma, henki, tai vaikkapa puu. En sano onko jumala ylipäätään oleva asia, vai onko jumala vain ihmisen keksintö.

Mutta uskonnot! Ihminen on valjastanut uskonnosta kuin uskonnosta itselleen syyn tehdä järjettömiä tekoja, asioita joita ilman uskonnon teemaa ei olisi koskaan tapahtunut, eikä ihminen pystyisi itselleen muutoin kuin uskon käsittein oikeuttamaan.

Itse katson asiaa siltä kantilta, että jos sellainen ylimaallinen voima, joka ohjailee ihmiskuntaa kuin marionettiparvea on olemassa, hän on kaikille sama. Kutsutaan tätä voimaa sitten Jumalaksi, Allahiksi, Eshuksi tai vaikka kiveksi, tämä voima on kaikille sama ja yhtenäinen. On ihmisen omaa hulluutta jakaa omaa uskonasiaansa väkivalloin muille, ja pitää kynsin hampain kiinni jostakin 2000-vuotta vanhasta opuksesta.

Kutsun tässä kirjoituksessa tuota voimaa suurimmilta osin jumalaksi, koska se on monille tätä blogia lukeville tutuin käsite, mutta haluan korostaa, kun puhun kristittyjen käsitteestä Jumala, tuon sen esille, muuten tämä sana esiintyy lähinnä oman katsomukseni edustamana jumaluutena, eli siis korkemapana voimana, jota ei voi kokea eikä nähdä, mutta johon henkilö x uskoo, ja pitää omana luojanaan, voimanaan, tai milloin minäkin.

Monissa uskonnoissa on pohjalla kaunis ajatus. Esim islam uskontona on erittäin viehättävä, jos lukee vain koraanin sanoman. Kuinka kaikki on tasa-arvoisia, niin mies ja nainen kuin ihminen itsenäänkin. Kuinka uskonto on rauhanomainen ja kaikkia arvostava. Käytännössähän tämä ei sitten toteudu ollenkaan. Ihminen on muovannut islamin uskosta ruman ja pahan uskonnon. Ainakin siltä osin mitä siitä tänne meille länsimaiden kansoille kantautuu. Ääri-islamistiset järjestös harjoittavat raakalaismaisia, järjettömiä terroristitekoja, jotka he oikeuttavat uskollaan… Tämä on siis itselleni täysin käsittämätön asia! En toki sano, muissa uskonnoissa tällaista toimintaa tapahtuu lähestulkoon yhtä paljon, ei vain ehkä yhtä näkyvästi. Kyllähän tässä juuri vuosi-pari takaperin uutisoitiin, kuinka jehovantodistajat ovat käyttäneet lahkoonsa kuuluvia lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Eikös tämäkin ole yhtälailla järjetön terroriteko, vaikkakaan ei koko yhteiskuntaa kohtaan, mutta tällaisessa tapauksessa terrorisoidaan yhden ihmisen elämä täysin, ja tekoa uhrille todistellaan uskonnon kautta! En vain voi ymmärtää tätä ihmisen julmuutta toista kohtaan, ja varsinkaan kun siihen sekoitetaan jotakin, mikä yleisesti ottaen katsotaan hyväksi, rakkautta ja myötätuntoa kuvantavaksi asiaksi!

Ihminen on toiselleen susi, tämä sanonta on siinä mielessä omasta mielestäni epäkorrekti, että sanoisin ennemminkin ihmisen olevan ihmiselle ihminen, joka kuvaa omasta mielestäni paremmin sitä, mitä tuolla ensimmäisellä fraasilla haetaan, eli siis julmuutta toista kohtaan. Ja uskonto on jälleen yksi tekosyy ihmisen toteuttaa omaa pahuuttaan, näennäisen hyvyyden siivellä.

Minkä takia ylipäätään ihmisellä on pakonomainen tarve yhtenäistää uskonnot? Tämäkin on itselleni absurdi asia. Uskontoja on satoja, tuhansia, satoja tuhansia, miljoonia, tarkalleen uskontoja on yhtä monta kuin on ihmistä maan päällä! Olen pohtinut itse asiaa niin, että vaikka kuuluisimme kaikki saman uskonnimikkeen alle, silti meillä jokaisella on omanlaisemme katsomus siitä, mitä tämä uskonto pitää sisällään. Vaikka me kaikki lukisimme raamatun läpi viisitoista kertaa, samaan aikaan ja samassa paikassa, saman perheen sisällä, siltikin…..mitä luultavimmin lukemamme eroaisivat toisistaan, ainakin tunnepohjallisesti, ja mitä luultavammin myös tulkinnallisesti. Miksi siis on ihmisillä on olevinaan niin pakonomainen tarve saada kaikki kutsumaan itseään jehoviksi, kristityiksi, ortodokseiksi, muslimeiksi tai mitä nyt ikinä?

On myös uskontoja, joissa ei kielletä jumalan olemassaoloa, mutta ei myöskään palvota mitään suurempaa voimaa, vaan palvotaan esimerkiksi luontoa, mielen puhdistamista, materiaa tai ufoja!

Uskontojen suurin häiritsevä tekijä on itselleni juuri nämä seikat. On niin paljon uskontoja, on niin paljon tulkintoja, ja on niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita uskonnon varjolla ja sitä hyväksikäyttäen toteuttamaan julmia, raakoja ja kylmiä fantasioitaan toisia ihmisiä kohtaan, toisissa tapauksissa jopa kokonaisia kansoja ja koko ihmiskuntaakin kohtaan!

Fasismi ja kapitalismi ovat myöskin uskontoja, joita yhä tänä päivänä toteutetaan, ja jossa tämän katsomuksen edustajat ovat valmiita tekemään toisilleen pahaa, väittäen että toiminta jota nämä katsomukset pitävät sisällään, olisi pidemmän päälle yhteiskunna pelastus. Näinpä….kylläpä Hitler ja Stalin olivat sitten kauhean ajattelevaisia ja hyviä ihmisiä, kun näin halusivat koko maailmaa auttaa ja ihan vain laupiaina samarialaisina lahtasivat kaikki jotka hieman olivat eri mieltä polittisista järjestelmistä, tai vaikkapa vain väärän näköisiä ihmisiä asumaan heidän valtakunnassan.

Jos uskontoja ei olisi, ei olisi politiikkaakaan tässä nykyisessä sekamelskassaan, vaan poliittisetkin kannat voisivat olla yhtenäisempiä. Loppupeleissähän maiden lait pohjautuvat yleensä pitkälti kunkin maan valtauskonnolle. Jos uskontoja ei olisi, mielestäni maailma olisi helpompi paikka elää. Vaikkakin ihminen kyllä varmasti keksii oikeutuksia omalle pahuudelleen, niin olisi ainakin yksi iso faktori poissa, josta poikii monta pienempää faktoria, ja jonka varjolla ihminen voi satuttaa toistaan.

Tiedän kyllä että tällainen ajatus on utopia. Eikä voisi koskaan tulla toteutumaan. Mutta voi kumpa saisin suuren puurokauhan, jolla takoa ihmisten päihin, että eikö se nyt ole se ja sama mihin ketäkin uskoo, jos se tuo lohtua ja turvaa tälle nimenomaiselle ihmiselle, ja antaa hänelle voimia, ja jos sen uskon takia on valmis vaikka tappamaan, niin sitten tappaa, mutta kärsii yhteiskunnan seuraukset! Ei niin että aletaan paiskomaan verikostoa sinne tänne, vain koska jumala on näin nyt määrännyt?!?!

Ja loppuun vielä totean, että kyllä, tietyllä tapaa olen kateellinen ihmisille, jotka pystyvät sokeasti uskomaan johonkin voimaan, joka pitää heistä pyytettömästi huolta, ja johon he voivat turvautua hädän hetkellä. Olisi hienoa pystyä tähän itsekkin, mutta….jos joskus löydän jonkin sellaisen merkin, joka todistaa minulle itselleni jumaluuden läsnäolon, katson kyllä että läheiseni tietävät etten varmasti koskaan aio nimetä itseäni kuuluvaksi mihinkään uskontokuntaan! Minulle jumaluuden olemassaolon todistaminen tarkoittaa sitä, että löydän henkilökohtaisen, minulle merkittävät ja minua kantavan uskon, jolla ei ole nimeä, tai ehkäpä… minun ikioma ja samalla kaikille sama, kuuluville tai kuulumattomille, uskoville tai uskomattomille, kaikille kuuluva jumala, joka pitää huolta, uskotpa tähän voimaan tai et. Se, olisi minusta hieno asia, jos kaikki hyväksyisivät toistensa uskonnolliset katsomukset, ilman pelkoa että nyt on jotenkin itse huonompi, tai tuo toinen joutuu helvettiin tai limboon tai mitä näitä nyt on, vain siksi ettei jaa toisen uskontoa!!

Usko tai älä, mutta näin on!

Kiitos taas ja hei!